Tänään teknisen tunnilla huomasin erään esimerkin aiheesta painopiste: Minulla oli kaksi eripituista koivunpalasta, ja ne piti sahata vannesahalla pienemmiksi. Lyhyempää palaa oli paljon helpompi käsitellä kuin pidempää, koska siinä ei jää niin paljon puutavaraa painopisteen molemmille puolille kuin pidemmässä. Pidempi paloista keikahti aina vannesahan tason reunan yli, koska sen painopiste meni reunan ohitse. Lyhyempi pala pysyi tasolla, koska siinä painopiste on lähempänä päätyjä kuin pitkässä lankussa.

Minulla oli tänään soittotunti Porvoossa. Havaitsin, että aina pianoa soittaessani sormeni ovat hetkellisessä vuorovaikutuksessa pianon koskettimien kanssa, kun soitan jotakin lyhyempää säveltä, ja pidempää säveltä soittaessa ne ovat pitkäkestoisessa vuorovaikutuksessa. Kun istun pianon äärellä tuolilla, olen jatkuvassa vuorovaikutuksessa tuolin kanssa.

Tällä kertaa kokemukseni fysikaalisista ilmiöistä liittyy sähköön. Eilen illalla, kun koetin laittaa huoneessani lukulampun päälle, näkyi kirkas valonvälähdys ja kuului pieni posahdus. Sitten lamppu sammui. Kun katsoin lamppua tarkemmin, huomasin, että sen hehkulanka oli mennyt poikki. Käsittääkseni tämmöinen johtuu siitä, että liian suuri sähkövirta yrittää päästä samalla kertaa kulkemaan lampun hehkulangassa, jolloin se ylikuormittuu ja katkeaa.
Olen myös useammin kuin kerran huomannut, että hehkulampun hyötysuhde on hyvin pieni: Todella suuri osa lampun energiasta muuttuu lämpöenergiaksi.

Tulin tänään ajatelleeksi, että laskettelussa käytetään hyödyksi aiemmissa teksteissä mainitun painovoiman lisäksi potentiaalienergiaa: kun menen hissillä ylös, potentiaalienergiani kasvaa, ja kun lähden laskemaan, se muuttuu liike-energiaksi. Laskettelusukset jalassa myös tasapaino on sillä tavalla erilainen, että tukipinta on isompi, joten voi nojata enemmän eteen- tai taaksepäin kuin pelkästään kengät jalassa.

Tänään huomasin myös saunassa käydessäni, kuten usein muulloinkin saunassa olen huomannut, että metalli johtaa lämpöä paljon helpommin kuin puu. Sen havaitsee hyvin esim. jos koskettaa metallista naulaa tai ikkunan kahvaa.

Kuten minulla on tapana, pyöräilin tänä aamuna bussipysäkille veljeni kanssa n. viiden kilometrin matkan. Loppumatkasta vauhtini oli melko kova, ja kun piti kääntyä vasemmalle, jarruttelin vauhtia. Tie oli kuitenkin jäässä ja takarengas lähti luisumaan. Yritin pysyä pystyssä, mutta koska painopisteestäni lähtevä kuviteltu luotisuora oli jo tukipinnan (eli pyöränrenkaan ja tien kosketuspinnan) ulkopuolella, kävi niin, että tasapainoni petti ja lensin nurin. Tämä siksi, että ihmisen tasapaino on horjuva: kun ihmistä esim. tönäisee, painopiste siirtyy alemmaksi maanpintaan nähden ja ihminen kaatuu. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin vaan selvisin ehjin nahoin. :)

Olin eilen koulun liikuntapäivänä Uuperissa laskettelemassa. Huomasin, että tärkein lasketteluun liittyvä fysiikan ilmiö on painovoima, sillä ilman sitä ei laskeminen  tietemkään onnistuisi. Hissin toiminta perustuu osittain väkipyörän käyttöön, mikä on toinen fysiikkaan liittyvä ilmiö laskettelussa.

Tapahtumien luonnollinen suunta on aina kohti suurempaa epäjärjestystä. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun huone siivotaan, se on aluksi siisti, mutta kun siellä asutaan, huone menee epäjärjestykseen. Energia käyttäytyy tässä asiassa siten, että esim. kuuman hellan lämpöenergiaa on helppo käyttää hyväksi, mutta kun sen antaa olla jonkin aikaa, se luovuttaa energiaa ympäristöön ja sitä on vaikeampi hyödyntää. Sen olen huomannut esim. ruokaa laittaessani.

Havaitsin tänään, että polkupyörällä ajo perustuu yksinkertaisten koneiden käyttöön siten, että kitka ei ole kovin suuri, koska se on muutettu vierimisvastukseksi. Tätä käytetään hyödyksi myös mm. moottorikelkoissa, telamönkijöissä, autoissa ja muissa ajoneuvoissa.