Kuten minulla on tapana, pyöräilin tänä aamuna bussipysäkille veljeni kanssa n. viiden kilometrin matkan. Loppumatkasta vauhtini oli melko kova, ja kun piti kääntyä vasemmalle, jarruttelin vauhtia. Tie oli kuitenkin jäässä ja takarengas lähti luisumaan. Yritin pysyä pystyssä, mutta koska painopisteestäni lähtevä kuviteltu luotisuora oli jo tukipinnan (eli pyöränrenkaan ja tien kosketuspinnan) ulkopuolella, kävi niin, että tasapainoni petti ja lensin nurin. Tämä siksi, että ihmisen tasapaino on horjuva: kun ihmistä esim. tönäisee, painopiste siirtyy alemmaksi maanpintaan nähden ja ihminen kaatuu. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin vaan selvisin ehjin nahoin. :)